"Olemme rikkaita vain sen perusteella mitä annamme toisille,ja köyhiä sen perusteella mitä kiellämme toisilta."— Anne-Sophie Swetchine
Viikko on taas opettanut paljon. On henkisesti ja fyysisesti hyvin rankkaa olla lastensairaalassa tekemässä harjoittelua. Kohtaamme päivittäin pieniä potilaita, joiden kunto vaihtelee suuresti. Ulkona on aamuisin jo yli 30 astetta lämmintä ja sairaalan ilmastoinnit eivät toimi. Tuulettimet ovat tarkoitettu potilaiden käyttöön ja ovat heidän omiaan. Huoneessa me, hoitajien vaatteissa sekä 20 muuta katsojaa. KUUMA !
Tällä viikolla lastenosasto on näyttänyt meille monenlaisia asioita, ripuli / oksentelu potilaiden hoidosta, munuiaspotilaiden hoidosta ja toimintaa teho-osastolla. Potilaiden ikä on vaihdellut n. 1,5kk-14 vuoteen.
Täällä Vietnamissa sairaalaan tullessa, ensimmäinen kysymys on että; " omistatko vakuutuksen ?" -> jos omistata niin hyvä, sillä hoidot voidaan aloittaa. Jos et, huonompi homma, sillä tarvitset sitten enemmän rahaa, jos haluat hoitoa.
Tapasimme erään vähemmistö kansaan kuuluvan äidin, joka oli saanut lapsensa hetki sitten. Lapsi oli hyvin pieni kokoinen ( n. 1500g) ja hieman huonosti kehittynyt. Kuulimme koskettavan tarinan siitä, että perheellä ei olisi rahaa kustantaa lapsen hoitoja. Lapsi tai tässä tapauksessa vielä hyvin pieni vauva, tarvitsisi nopeasti nesteytystä, verensiirron sekä lääkehoitoa. Sairaalan ylempi taho, ei suostunut aloittamaan hoitoja, ennen kun niin sanottu takuu maksu olisi maksettu. Taas yksi monista asioista joita ei vaan voi ymmärtää.. Mutta kuten hoitajat täällä meille ovat jo aikaisemmin sanoneet; "oppikaa hyväksymään paikalliset tavat ja käytänteet ".
Miten tämmöistä pystyy hyväksymään, kun puhutaan pienen lapsen hengestä!! Tälläsillä ajatuksilla tänään. Huomenna ollaan lähössä pienelle retkellä n. 200 km päähän Hue:sta. (reissu alkaa huomenna klol 6.30 , katellaan miten mä jaksan :S )

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti